Kirjoitin tämän esikoiselleni joka täyttää tänä vuonna 15-vuotta ja pääsee kesäkuussa ripille. Haikeuttahan se äidille aiheuttaa, mutta samalla suurta ylpeyttä ihanasta tyttärestä. Kuva otettu kotimme lähellä sijaitsevasta jokirannasta, kun jäimme Pinjan kanssa ikuistamaan upeaa auringonlaskua viime vuonna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Saimme tehtäväksemme lukea mielenkiintoisen kirjoituksen aiheesta skill stacking . Mielestäni jutussa oli oikea lähestymistapa elämään. Ei ...
-
Saimme tehtäväksi käydä teatterissa tai näyttelyssä, kokea tanssitapahtuma tai nauttia keikasta. Nyt kun koronarajoitukset estää tämän kaike... -
Tein muutaman uuden somistuksen keväisistä tuotteista. Väreinä raikasta valkoista ja yleellistä kultaa, helpeää vaalean vihreää ja pirtsakk...
Voih, olipa tunteita nostattava, puhutteleva ja kaunis runo.
VastaaPoistaNäinhän se on; Lapsi on meille vanhemmille toisaalta elämän suurin lahja ja hänen kasvattamisensa taas elämän vaativin tehtävä. Aina vähän sydän syrjällään olemme, ilosta, ylpeydestä tai huolesta. :o)